Tässä tekstissä keskityn elintarvikepatogeenien päätymiseen syötäviin hyönteisiin. Elintarvikepatogeenit ovat mikrobeja jotka aiheuttavat elintarvikevälitteisesti sairauksia ihmisille. Kaikki elintarvikkeet voivat sisältää patogeeneja, mutta eri elintarvikkeet poikkeavat riskeiltään suuresti. Näin on myös hyönteisten kanssa. Seuraava teksti käsittelee elintarvikepatogeenien sekä pilaajamikrobien hallintaa elintarvikeprosesseilla. Salmonella ja muut eritellyt patogeenit sekä toksiinit saavat omat tekstinsä myöhemmin.
Elintarvikepatogeenit
Elintarvikepatogeenit ovat bakteereja, viruksia, homeita ja alkueläimiä jotka aiheuttavat terveydellistä haittaa ihmisille. Esimerkkejä joistakin syötävistä hyönteisistä todennetusti löytyneistä patogeeneista ovat esimerkiksi Salmonella typhimurium (Alphitobius diaperinus) ja Cambylobakteerit jauhomadoissa (Tenebrio molitor). Läheskään kaikki mikrobit eivät aiheuta terveysvaaraa ihmisille ja riskienhallinnassa onkin oleellista hallita vain haitallisia mikrobeja. Mikrobeilla on kriittinen roolinsa myös pilaantumisessa, mutta tässä tekstissä sitä käsitellään vain hyvin lyhyesti. Teksti ei myöskään käsittele luonnosta keräiltäviä hyönteisiä.
Patogeenit ja elintarvikehyönteiset
Suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta joka liittyy hyönteisistä tavattuihin elintarvikepatogeeneihin koskee niiden roolia vektorina ja kantajana perinteisille tuotantoeläimien patogeeneille. Niiden tiedetäänkin levittävän bakteeri-, virus- alkueläin- ja sieni taudinaiheuttajia tuotantoeläimiin. Tiedetään myös, että jotkin hyönteiset kykenevät ylläpitämään patogeenisiä bakteereja osana omaa normaaliflooraansa. Ne siis eivät vain siirrä vaan myös monistavat ja ylläpitävät patogeeneja suolistossaan. Lisäksi ne kykenevät infektoimaan samoissa tiloissa oleviaa perinteisiä tuotantoeläimiä.
Lihatalouden piirissä olevien hyönteisten patogeenit ovat usein peräisin perinteisistä tuotantoeläimien tai niiden välittömästä ympäristöstä. Tällaiset hyönteiset ovat ei-haluttuja haittaeläimiä ja ne asuvat samoissa tiloissa tuotantoeläimien kanssa syöden niiden rehua ja jätöksiä. Patogeenitiheys niiden ympäristössä on usein todella korkea.
Patogeenit voivat tulla elintarvikkeena käytettäviin hyönteisiin ennen kasvatusvaihetta, sen aikana tai sitten siirtojen ja prosessoinnin aikana. Käsittelen tässä tekstissä vain kasvatusfarmille tulevia ja sieltä lähteviä hyönteisiä. Lisää prosesseista myöhemmin tässä blogissa.
Tulosten sovellettavuus
Perinteisen lihatalouden piiristä saadut tulokset ovat heikosti sovellettavissa syötävien hyönteisten tapaukseen. Syötävät hyönteiset kasvatetaan ympäristössä jossa ne eivät ole tekemisissä muiden tuotantoeläimien tai niiden ulosteiden kanssa. Tällöin ne eivät voi toimia patogeenien lähteenä. Elintarvikehyönteiset myös poikkeavat usealla tavalla tutkimusten haittahyönteisistä. Esimerkiksi:
- Ne ovat kaikki samaa lajia
- Niiden kasvatus on valvottua (pitäisi olla patogeenittomia ainakin alussa)
- Niiden ravinto poikkeaa perinteisten tuotantoeläinten ravinnosta
- Elinkierto on hyvin nopea (tämän jälkeen voidaan puhdistaa koko tila)
- Kasvatusolosuhteet voivat poiketa perinteisistä tuotantoeläimistä huomattavasti. Esimerkiksi kosteus voi olla erittäin matala
- Niiden uloste on usein hyvin kuivaa
Lähtökohtana voi pitää sitä, että elintarvikehyönteinen voi kontaminoitua ainakin samoilla patogeeneilla kuin perinteiset tuotantoeläimet. Tämä ei pidä paikkaansa, mutta muuta tietoa on vähän. Lähtökohdan tulee noudattaa varovaisuuden periaatetta. Lisätieto aiheessa parantaa mahdollisuuksia kohdistaa valvonta ja hygieniatoimenpiteet oleellisiin mikrobeihin. Aiheesta lisää myöhemmissä kirjoituksissa.
Patogeenien reitti hyönteisiin
Patogeenit päätyvät hyönteisiin jotenkin. Tunnettuja reittejä on useita, lisäksi varmasti on myös sellaisia joita ei tunneta. Pelkästään hyönteisten ulosteeseen liittyy monia selvittämättömiä kysymyksiä. Kuinka hyvin hyönteisen uloste levittää patogeeneja hyönteisten välillä? Kuinka kauan se säilyy patogeeneja sisältävänä ja levittävänä? Levittävätkö luonnonhyönteiset patogeeneja sisältävää ulostetta elintarvikehyönteisten ravintonaan käyttämään materiaaliin? Jos niin voiko se kontaminoida toiset hyönteiset (eli leviääkö patogeenit hyönteislajien välillä)? Kaikki tämä ja paljon muuta pitää selvittää jokaisessa hyönteisravinnoksi käytettävällä hyönteislajilla sekä kasvatusmenetelmällä.
Reittien tukkiminen
Hyönteisten kontaminoitumisen estäminen tulee alkaa jo ennen kasvatuksen alkua. Elintarvikehyönteisten munat tulee kasvattaa erityisen puhtaissa olosuhteissa. Pitää myös huolehtia että itse prosessista tule jalostuskäyttöön oteta hyönteisiä ilman erityisiä hygienian varmistavia toimenpiteitä. Valmiiksi kontaminoituneet hyönteiset vievät pohjan kaikilta muilta yrityksiltä huolehtia hygieniasta
Elintarvikehyönteisiä tuotettaessa on huolehdittava, että niiden käyttämässä ravinnossa ei ole patogeeneja (aivan kuten perinteisillä tuotantoeläimillä). Myös hyönteisten kasvatusastiat voivat levittää tai suojella patogeeneja. Niiden siivoaminen ja oikeiden materiaalien valinta on erittäin kriittistä. On siis tärkeää huolehtia siitä että laitteet on suunniteltu hyvin. Materiaalit on valittu niin että hygienian ylläpito on helppoa. Pinnan tulee myös olla muodoltaan helposti pestävä ja mikrobikasvua hylkivä.
Tällöin seuraavat hyönteiset eivät saa mikrobeja edelliseltä kasvatuserältä. Lisäksi bakteerit kasvavat ja kestävät ympäristön rasitteita paremmin likaisilla pinnoilla.
On varmistettava että kasvatettavien hyönteisten normaalifloorassa ei ole luonnostan patogeeneja. Myös uudet populaation ulkopuoliset hyönteiset voivat tuoda populaatioon patogeeneja. On siis estettävä villien hyöntesiten sekä muiden eliöiden pääsy kasvatustiloihin. Esimerkiksi rottien mukana voi tulla monenlaisia patogeeneja.
Henkilökunta reittinä
Patogeenit voivat olla peräisin myös henkilökunnasta. Tämä on mahdollista erityisesti sen heillä on ihmisten mikrobisto. Taudinaiheuttajat voivat tarttua täten heistä hyönteisiin. Tähän auttavat perinteisestä elintarviketeollisuudesta tutut henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, suojavarusteiden (puhtaiden) käyttö sekä henkilökunnan mahdollisesti kantamien patogeenien valvonta. Tähän liittyen se että kantajat eivät työskentele kriittisissä vaiheissa. Aiheesta ei löytynyt tieteellistä tutkimusta.
Lopputulos
Hyönteiselintarvikeiden kautta leviävien tautien hallinta on kriittinen osa teollista hyönteisten kasvatusta. Tämänkin aiheen tuntemus on heikkoa ja se vaatii lisäselvittelyjä. Aihe on ehkä kaikkein tärkein lisäselvittelyjen kohde koska turvallisuutta elintarvikkeissa on vaikea korostaa liikaa ja epäonnistumisiin ei ole varaa. Perinteiset länsimaiset teolliset elintarvikkeet ovat hyvin turvallisia. Tämä asettaa erittäin korkean minimitason hyönteisruoan turvallisuudelle. On myös hyvin todennäköistä että myyntilupien saaminen EUn alueella ei helpotu ennen kuin tiedon määrä kasvaa.
Elintarvikehyönteisiä tuotettaessa on huolehdittava että niiden käytettävässä ravinnossa ja vedessä ei ole patogeeneja (kuten perinteisillä tuotantoeläimillä). On huolehdittava siitä että kasvatusastiat eivät levitä tai ylläpidä haitallisia mikrobeja. On myös tärkeää estää että ulkopuoliset eliöt kuten linnut ja jyrsijät eivät tuo patogeeneja kasvatustilooihin. Myös kasvatushenkilökunnan patogeenivapaudesta on tärkeää huolehtia. Tuotannon kokonaistaturvallisuus vaatii mietittyjen ja todennettujen käytöntöjen sekä standardien luomista.
Santtu
Ps. seuraava artikkeli liittyy elintravikepatogeenien sekä pilaajamikrobien hallintaan hyönteisravinnossa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti